Brittikissat

RODUN ALKUPERÄ 

Kun roomalaiset valloittivat Eurooppaa lähes 2000 vuotta sitten, he toivat mukanaan kissoja vartioimaan ruokavarastojaan. Tiedetään myös, että roomalaiset maahanmuuttajat pitivät kissoja sekä lemmikkeinä että tuholaisten torjujina. Epäilemättä roomalaisten 400-vuotisen Luoteis-Euroopan ja Britannian miehityksen aikana, jotkut kesykissoista ovat saattaneet risteytyä eurooppalaisen metsäkissan kanssa. Roomalaisten kesykissojen ja lyhytkarvaisten metsäkissojen risteytymisen tuloksena kehittyi lyhytkarva monine värimuunnoksineen. Se oli hieman samanlainen kuin nykykissa, mutta solakampi ja pitkäjalkaisempi. saattaa olla, että brittiläisen lyhytkarvan rauhalliset ja levolliset piirteet ovat seurausta valikoivasta jalostuksesta, jonka tavoitteena oli saada hiljaisia kissoja sisälle taloon.

HOITO

Tyypillinen Brittiläinen lyhytkarva on hiljainen ja tasaluonteinen, jopa flegmaattinen. Se on hyvä perhekissa ja pitää leikkimisestä, mutta välillä on aikoja, jolloin se haluaa olla itsekseen omissa mietteissään. Se ei harrasta olohuoneakrobatiaa, kuten siamilaiset, ja sen ääni on hiljainen. Brittiläiset lyhytkarvat ovat kuuluja älystään, ja sen vuoksi ne sopivat hyvin kotiympäristön päivittäisen elämään. Ne eivät esimerkiksi juuri vastusta yksinoloa, jos ne tietävät, että tiettyyn aikaan saatavilla on seuraa ja ruokaa. Harjaaminen on helppoa. Viikoittainen kampaus ja turkin tarkastus on riittävä.

RAKENNEPIIRTEET

Brittiläinen lyhytkarva on rakenteeltaan massiivinen. Sen vankkuus antaa sille majesteettisuutta, ja se on hieman etäisen oloinen, vaikka todellisuudessa se onkin kesy ja ihanteellinen seuralainen. Sen ulkonäkö ei peitä sen voimakkuutta. Koska sen on sukupolvien ajan täytynyt selvitä kaikenlaisista ilmasto- ja elinoloista, sillä on äärimäisen kestävän, sisukkaan ja sopeutuvaisen kissan maine.

Brittiläisellä lyhytkarvalla on klassinen cobby-vartalo. Hartiat  ovat leveät, lihaksikkaat ja vahvat, sen rinta on täyteläinen ja leveä, sen raajat ovat vahvat ja lyhyt sekä selkä vaakasuora. Tassut ovat sopusuhtaiset, pyöristyneet ja tiiviit. Häntä on lyhyt ja tyveltään paksu ja se kaventuu pyöreään kärkeen päin. Pää on leveä ja pyöreä, ja se kiinnittyy tukevaan kaulaan, mikä näkyy etenkin uroksella. Kuono on lyhyt, suora ja leveä ilman otsapengertä, ja posket ovat hyvin kehittyneet. Korvalehdet ovat pienet ja pyöreät ja asettuvat siten, että korvalehden tyven sisäkulma on samassa linjassa silmän ulkokulman kanssa. Silmät ovat suuret ja pyöreät ja niissä tulisi olla hyvin valpas, ilmeikäs katse.

(Michael Pollard)